Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 oli Suomessakin virstanpylväs, jonka jälkeen kaikki ei ole ollut ennallaan. Joidenkin elämää sodan alkaminen muutti enemmän kuin toisten. Näin kävi rauhan- ja konfliktintutkimuksen opinnot Åbo Akademissa juuri aloittaneelle helsinkiläiselle Kasper Kannostolle.

- Kun sota syttyi aamuyöstä, heti samana päivänä kävivät ryhmäkeskustelut Whatsappissa jo kuumana, että miten me voisimme auttaa, Kannosto muistelee.

Yhteyksiä ja verkostoa muodostettiin kavereiden ja kavereiden kavereiden kesken. Tavaroita kerättiin ja avunpyyntöjä välitettiin – ja kun Suomessa ollaan, niin hyvin pian oli edessä rekisteröidyn yhdistyksen eli ry:n perustaminen.

Hän kertoo olleensa entuudestaan jyvällä Ukrainan tilanteesta, mutta erityisiä Ukraina-kontakteja tai suunnitelmia avustusjärjestön perustamisesta ei Kannostolla ennen täysimittaista sotaa ollut.

NELJÄ VUOTTA myöhemmin YFF:n toiminta ukrainalaisten, Ukrainassa taistelevien ja taisteluista palaavien suomalaisten tukemisessa on vakiintunut.

Yhdistys kertoo saaneensa suomalaisilta viime vuonna lahjoituksia yli miljoona euroa ja vieneensä Ukrainaan yli sata avustuskuljetusta.

YFF:n lisäksi Ukrainan ja suomalaistaistelijoiden tukena toimii muitakin järjestöjä.

Ukrainassa sotiville suomalaisille YFF haluaa olla taistelijan tukiverkko, joka niin toimittaa tarvittavia varusteita rintamalle kuin auttaa Suomeen palanneita – joista jälkimmäistä valtio ei tee.

Kannoston mielestä palaajille kuuluisi veteraanistatus ja YFF työskenteleekin sen puolesta.

Toinen kesken olevan hanke Suomen valtion suuntaan on rahankeräyslain muuttaminen siten, että se mahdollistaisi humanitaarisen avun lisäksi myös Ukrainan asevoimien suoran tukemisen suomalaisten avustusrahoilla.

Tämän uudistuksen hidasta etenemistä Kannosto on ihmetellyt julkisesti moneen kertaan. Suomi antaa tukea maan asevoimille, mutta yksityisin keräyksin samaa ei saa tehdä. Sekä poliisihallitus että Helsingin hallinto-oikeus ovat tulkinneet, ettei asevoimien tukeminen ole yleishyödyllistä toimintaa, eikä siihen tarvitse myöntää keräyslupia.

KANNOSTO toimi YFF:n johdossa alusta saakka, mutta tämän vuoden alussa hän totesi parhaaksi väistyä syrjään. Neljän vuoden aikana Kannosto arvioi kyenneensä lomailemaan kunnolla ehkä noin neljä viikkoa.

- Avustustoiminta on ollut jatkuvaa, koska sota ei ole pitänyt lomaa, Kannosto perustelee.

Nyt haaveissa on ainakin ”gradua ja muutamaa kurssia” vailla olevien opintojen saaminen päätökseen Suomessa. Työuran jatko liittyy näillä näkymin jatkossakin tiiviisti Ukrainaan ja puolustusasioihin.

- Kyllä se oma ala on löytynyt.

Neljän vuoden uhraaminen Ukrainalle ja avustustyölle ei kaduta Kannostoa ollenkaan.

– Tämä on ollut järkevin asia, mitä olen ikinä elämässäni tehnyt, hän sanoo.

SOTAA LÄHELTÄ seuranneen Kannoston silmin sodan ensimmäinen vuosi 2022 oli Ukrainalle sekä pimein että toiveikkain hetki. Ensin tuli Venäjän suurhyökkäys, pian sen jälkeen Ukrainan menestyksekäs puolustautuminen.

Vapaaehtoisia tuli puolustamaan maata niin kotimassa kuin ulkomailta.

Vielä saman vuoden aikana Ukraina yllätti valtaamalla Venäjältä takaisin merkittäviä alueita esimerkiksi Harkovan lähistöllä. Vuoden 2022 jälkeen tilanne on Kannoston mielestä tasaisesti synkentynyt kulutussodan jauhaessa ja länsimaiden epäröidessä apunsa kanssa.

- Länsi pelkää Venäjän kyykyttämistä ja ajattelee liikaa sitä, mitä Venäjä miettii, Kannosto toteaa.

Toisaalta myös Ukrainan olisi Kannoston mukaan kannattanut jo sodan alussa mobilisoida kaikki mahdolliset sotilaat mukaan taisteluun. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä suuremmaksi tällaisen suuren mobilisaation poliittinen hinta on hänen mukaansa noussut.

- On surullista nähdä myös se, kuinka paljon Ukrainasta on lähtenyt ihmisiä, jotka voisivat palvella (asevoimissa) tai tehdä jotain muuta hyödyllistä tämän maan puolesta, Kannosto sanoo.

Hän ei usko, että ukrainalaiset hyväksyisivät mahdollisessa kansanäänestyksessä sellaista rauhansopimusta, jossa maan alueita luovutetaan Venäjälle.

- Vaikka se kanta pikkuhiljaa muuttuu, ukrainalaiset ovat myös sitkeimpiä ihmisiä, joita olen koskaan tavannut, Kannosto kuvailee.

Teksti: STT / Niilo Simojoki